LaSin Volendam, 16.päivä

Huomenta! 

LaSin suunnitelmaan viimeisenä lomapäivänä kuului käydä Macaossa katsomassa, miten paikka on muuttunut sitten marraskuun 2008, kun kävimme siellä ensimmäisen kerran.

2008

2008

Nämä kaksi rakenteilla ollutta kaveria näyttivät nykyään tältä:

Macaoon pääsee kätevästi ja edullisesti (menopaluu noin 35 €/hlö) katamaraanilla. Lähtöjä on puolen tunnin välein ja matka on tunnin mittainen.

Uusia kasinoita oli tullut lisää sekä keskustaan että muutaman kilometrin päässä olevaan Cotaihin. 

Macaon pelituotot ovat moninkertaiset toiseksi suurimpaan eli Vegasiin verrattuna, mutta paikkoja ei voi mitenkään verrata keskenään. 

Macaossa ei ole mitään muuta kuin kasinoita ja niissä tuhansia Baccarat-pöytiä kiinalaisille, jotka käyvät kerran vuodessa syytämässä koko suvun säästöt pariin käteen rikastumisen toivossa. 

Vegasissa on kaikkea kaikille tai mitä vain kenelle vain.

Mikäli käy Hongkongissa, on Macao ehdottomasti suositeltava päiväretkikohde. Vastaavia hotellihirvityksiä ei kyllä muualla näe.

Macaossa on kätevä ja ilmainen liikenneväline: kasinobussit. Ne liikkuvat kasinolta toiselle ja satamiin sekä lentokentälle.

Me palasimme illansuussa Hongkongiin, joka puolestaan on huima kaupunki. Ehdimme vielä ottaa viimeisen kuvan Volendamista...

....ennenkuin yritimme saada laukkumme mahtumaan taksiin.

No ei se niin tarkkaa ole, meneekö luukku kiinni. Ihan hyvin pysyivät mukana kentälle asti.

Näillä puheilla LaSi kuittaa tämän matkamuiston taputelluksi.

Kiitos kaikille mukana matkustaneille.

Meillä oli kivaa, toivottavasti teilläkin. 54 maata plakkarissa!

Seuraavaksi muistellaan jo huhtikuussa :)

Tuolloin ATLAS valloittaa Kalifornian rannikon ja risteilee Panaman kanavassa. Oh yeah.

Päivän palindromi: (á la Lala):

Suolatalous.

LaSin Volendam, 13.-15.päivä

Perjantaina päivää paistateltiin merellä.

Si ja pojat kävivät korttipakkaa ja drinkkilistaa läpi ja Mike teki töitä. Reilu peli kaikille... eikö?

Illalla oli viimeinen formal night ja koko porukalla oli hummeria lautasella.

Ohessa myös ruokalista niistä kiinnostuneille; tällaisia illallisvaihtoehtoja meillä yleensä oli.

Illan show aiheutti myös meissä spontaaneja esiintymisiä.

Lauantaiaamuna laiva saapui huikeaan Halong Bayhyn.

Yli 1700 saaresta koostuva alue on sekä Unescon maailmanperintökohde että yksi vuonna 2012 valituista uudesta maailman seitsemästä luonnonihmeestä.

Me painelimme tenderillä rantaan ja ostimme retkikojusta kolmen tunnin veneretken, joka olikin todella hauska kokemus.

Tällaisilla mörskillä me ja koko kaupungin muut turistit ajelimme ympäri saaristoa...

...joka oli kyllä suurenmoinen.

Pysähdyimme yhdellä saarella...

...jossa pysähtyivät kaikki muutkin.

Paikalliset vessat eivät ehkä sovi herkkänahkaisille.... vaikka niissä onkin maisemaikkuna.

Myös laivan yläkannella sai istua, joten lopulta päädyimme sinne koko porukalla.

Huolimatta veneiden ja turistien paljoudesta, oli ympärillä sekä tilaa että rauhaa.

Retkeltä palatessamme oli kurniva nälkä ja pohdimme hetken, jäämmekö etsimään paikallista kuppilaa...

...mutta laivan buffetissa oli teemailta indonesialaiselle ja filippiiniläiselle ruualle, joten palasimme sinne.

Onneksi. Saimme koko risteilyn maukkainta ruokaa.

Viimeinen päivä eli sunnuntai kului hoitamalla käytännön asioita. Vaihdoimme valokuvia poikien kanssa, pakkasimme laukut, haimme passimme takaisin...

...ja ratkoimme perheen pingismestarin.

Vielä viimeiset pyyhe-eläimet...

Pingviini oli huikea; sillä oli jopa räpyläjalat!

...ja matkamme Volendamilla on ohi.
Viimeinen päivä Hongkongissa maanantaina ja tiistaiksi kotiin.

Päivän palindromi: (á la Lala):
Ai lahtia sait halia?

LaSin Volendam, 12.päivä

Toiseksi viimeinen pysähdyksemme oli kaupungissa nimeltä Da Nang.

Arska halusi katsomaan lukemistaan muinaisista patsaista ja temppelistä, joten neuvottelimme taas satamassa parveilevien kuskien kanssa päiväretkestä sinne.

Heiltä löytyi luonnollisesti enemmän intoa kuin taitoa, mutta pääsimme sopimukseen ja lähdimme autoretkelle.
Vessatauko pidettiin paikallisessa veistämössä, josta olisi saanut ostaa mukaansa jos jonkinlaista patsasta.

Pysähdyimme Hoi An -nimisessä kaupungissa, jota tutkimme noin tunnin verran.

 Mukaan tarttui muutamia mahtavia matkamuistoja.

Juomatauolla teimme tuttavuutta parin paikallisen daamin kanssa.

Molemmat olivat niin ihastuttavia, että olisimme voineet viedä heidät kotiin.

Keskustellessamme kuskin kanssa jatkosta kävikin ilmi, että pieni kielimuuri oli luonut väärinkäsityksen ja kuski oli tuonut meidät aivan eri paikkaan kuin piti.

Naurusta toivuttuamme päätimme jatkaa kuskin mielen mukaan, joten seuraavaksi vuorossa oli lounas eikä ollenkaan huonossa paikassa.

Vietnamilaiset ovat erittäin sosiaalista, uteliasta ja iloista kansaa. Tämä nuori nainen tuli kysymään meiltä kaikilta syntymävuottamme ja kertoi sitten minkälaisia olemme kiinalaisen eläinhoroskoopin mukaan.

Hän aloitti keskustelun toteamalla, että me emme ainakaan ole venäläisiä, sillä "they only drink vodka and never smile. You smile. Where you from?"

Me joimme vain mehua ja kookosta ja silti meininki oli aivan ratkiriemukasta.

Ruokailtuamme jatkoimme takaisin Da Nangiin ja saimme kuin saimmekin nähdä patsaan.

67 metriä korkea Armon Jumalatar Bodhisattva oli kaunis ilmestys...

...ja monet kävivät rukoilemassa hänen edessään.

Me kävimme vielä muutaman minuutin katsomassa paikallisten kalastajien veneitä pitkällä (ja muuten täysin autiolla!) hiekkarannalla.

5 ja puolen tunnin retkemme oli lopulta aivan erinomainen ja maksoi kolmelta hengeltä yhteensä 90 dollaria.

LaSin ihastus Vietnamiin vain syveni ja päätimme tulla tänne pian lomalle.

Hintataso on huomattavan edullinen, väestö viehättävää ja uusia hotelleja rakennetaan Da Nangin ennen autiolle rantakaistaleelle parin kilometrin päähän kaupungista koko ajan.

Vietnam hurmasi meidät.

Viimeisenä stoppina Halong Bay.
Päivän palindromi (á la Lala):

Aapo U, hieman Te ivaatte pastoria. Airot sapettaa: Vietnam ei huopaa.