LaSin Pacific, 23.päivä

Fakarava!!!

On toiseksi viimeinen satamamme.

Ja näyttää tältä kaukaa.

Faksu on atolli, jolla on noin 850 asukasta.

Sataman ympäristössä on pikkuinen kylä.

Me kävelimme puolen kilometrin matkan saaren toiselle puolelle ja palatessamme takaisin La huomasi polkupyöriä vuokraavan daamin.

Luonnollisesti tuumasta toimeen ja fillarin selkään.
Poljimme saaren (ilmeisesti) ainoaa tietä ensin 10 kilometriä sinne ja sitten saman verran takaisin.

Hauskaa oli vaikka muille jaettavaksi.

Toinen puoli näytti koko matkan tältä....

...ja toinen tältä.

Eipä harmittanut. Täälläkään.
Kolmen ja puolen tunnin reippailun jälkeen takaisin laivaan.

Väliin yksi päivä merellä ja sitten viimeinen pysähdys. Puuuuuhhhhhh.

Päivän palindromi ( á la Lala ) :
Au, hupi: saari, taas uusi! Suu, saat Iraasi puhua.

LaSin Pacific, 22.päivä

Ja taas uusi saari, tällä kertaa nimeltään Moorea.

Hmmmm. Saatamme olla myös Uudessa-Seelannissa maisemasta päätellen.

Viides päivä ulkona putkeen 33 asteen helteessä otti lujille. Pyörimme sataman ympäristössä kotvasen ja kohtasimme jopa paikallisia tipuja!

Seikkailtavaakin olisi löytynyt....

....mutta me palasimme takaisin.

 Moorean nähtävyydet olivat meille hieman rajalliset.

Mutta mitäpä siitä, kun hytissä odotti herkkualkupaloja yllätysillalliselle!

La pääsi yllättämään. Taas. Samana päivänä 6 vuotta sitten nimittäin esitettiin kosinta. Aaaaawwwwwww.

Huomenna vuorossa Fakarava. Hihhei!

LaSin päivän palindromi: (á la Lala):
Ne suti. Hitto, aalto hotlaa otti hitusen.

LaSin Pacific, 21.päivä

Maururu!

Kuka on kuullut Tahitista?
Se on nimittäin tämän päivän aihe.

Saavuimme pääkaupunki Papeeteen aamulla ja oli tosiaan pakko hieraista silmiä.

26 000 asukkaan kaupunki näytti varsin alppiselta, mutta ei kyllä tuntunut siltä. Lämpötila oli yli 30 astetta.

LaSi lähti lounaalle ja kieltämättä söimme varsin ranskalaisen aterian.

Paistettua camembert-juustoa ja tonnikalacarpacciota.

Paikalliset vaatekaupat ja kauppahalli  olivat viehättävän värikkäitä.

Ja näimme asvalttiin erittäin ihastuneen koiran.

Täällä saimme virallisen lippukuvankin, joka jäi Kiribatilta puuttumaan.

Lähdimme iltapäivällä muutaman tunnin kestävälle saariretkelle.

Oppaamme oli saksalainen nainen, joka muutti Tahitille 80-luvun alussa.

Retki oli huikea. Tietenkin. Mikäs tällaisia maisemia on kiertäessä?

Ranskan Polynesian ainoa toimiva majakka.

Saaren kasvitieteellinen puutarha.

Harvinainen näky: Tyyni tyynimeri.

Polynesia on meistä vekkuli kieli. 

Ja jotta ei tarvitse olla koko ajan kateellinen, lopuksi inhorealistinen kuva elämästä vanhalla luksusristeilijällä:

Vessanpönttömme ei vetänyt, mutta vuoti kyllä lattialle. Kahteen eri otteeseen. Ylellistä. 

Huomenna jälleen pieni polynesialainen saari, tällä kertaa Moorea.
Pysykäätten mukana!

Päivän palindromi (á la Lala):
Isät: Tyyni meri on oire minyyttäsi.

LaSin Pacific, 20. päivä

Seuraava saari matkallamme on Raiatea.

Täällä otimme mukaan vettä ja kameran ja lähdimme vain tutkimaan pikkuruista satamakaupunkia.

Ostosmahdollisuuksia oli heti lankulta maihin astuttaessa.

Kauniita paikallisia daameja.

Lintubongailumme jatkuu: Trooppinen tummatuimatulkku.

Ainakin purjehtijat suosivat Raiateaa.

Eikä täälläkään ollut maisemissa valittamista.

Paluumatkalla laivaan saimme seurata ankkurin kääntöä oikeaan asentoon.

Illalla La sai pokeripöydässä kuulla seuraavan satamamme olevan aivan erilainen kuin muut pysähdyspaikkamme.
Odotamme siis innolla Papeeten kaupunkia Tahitin saarella.

Päivän palindromi (á la Lala):
No niin on!