KanAla päivä 3

Hallouu!
Sunnuntaina lähdimme aamulla ajamaan takaisin pohjoiseen, kohti Vancouveria. Odotimme innolla sekä matkaa että päämäärää.

Matkaa oli 536 kilometriä ja arvioimme olevamme perillä 10 tuntia myöhemmin.

Sää alkoi pilvisenä...

...mutta aurinkoistui pian.

Valitsimme maisemareitin moottoritien sijaan, B:n kohdalla ylitimme Puget Sound -lahden lautalla.

Matkalla oli jälleen sekä hilpeää...

...että huikeaa.

Ajoimme myös muutamien intiaanireservaattien läpi, mutta ne näyttivät aika puisilta.

 

Saavuimme iltapäivällä Port Townsendiin, josta pääsi lautalla Coupevilleen.

Emme olleet tehneet varausta, joten jouduimme odottamaan vapaata autopaikkaa lautalta kaksi ja puoli tuntia. Käytimme ajan erinomaisen hyödyllisesti: lounastamalla.

Lautalle jonotus oli hieman pitkäveteistä, mutta taas maisemat olivat komeat.

 Ylitys kesti 35 minuuttia ja ehdimme senkin ajan olla sivistyneen hillittyjä.

Päästyämme toiselle puolelle pysähdyimme Deception Pass -sillan luona.

 

Kännykkämme toivottivat meidät tervetulleeksi Kanadan puolelle, vaikka matkaa rajalle oli vielä useita kymmeniä kilometrejä.

Pysähdyimme vielä syömään ja tankkaamaan USA:n puolella Burlingtonissa.

Rajalla luvattiin 45 minuutin odotusta, joka piti lähes minuutilleen paikkansa.

 

Kuulustelu rajalla oli tiukkaa ja jouduimme erikseen rajavartijan eteen toimistoon, koska yksi passeistamme vanheni alle kuudessa kuukaudessa, mutta pääsimme rajan yli. Jipiiiii!!

 

Saavuimme perille Vancouveriin myöhään illalla. Täällä olemme seuraavat viisi yötä. Oh Canada!!

Päivän palindromi (á la Lala):
Ässille hallo! Nythän ajettu ukon ihon ohi. No kuutteja nähty nolla hellissä.