2. päivä

Hurraa!! Herätys oli aamulla 3.50. Meitä neuvottiin olemaan viiden aikaan kentällä, kun lento lähti 6.25. Aikaa jäi runsaasti ja pistelimme poskeemme tyytyväisinä kunnon englantilaisen aamiaisen.

Frankfurtissa oli tunnin vaihtoaika, joka ei meitä huolettanut. Lufthansa on hoitanut lyhyet vaihdot erinomaisesti eikä pettänyt nytkään. Olimme koneessa aivan ajallaan ja pääsimme vihdoin 10-tuntiselle taipaleelle kohti Miamia. 

Katsoimme muuten koneessa elokuvat Men in Black 3 (hauska), Rock of Ages (tosi hauska) ja Madagascar 3 (riemastuttava). 

Miamissa suuntasimme laukut saatuamme autovuokraamon tiskille. Olimme ilmoittaneet viivästyksestämme sekä Hertziin että hotelliin.

Auton ratissa oli hymy herkässä. Keskiviikko oli oikein kelpo päivä heti aamusta alkaen.

Majapaikkamme on Seminole-intiaanien reservaatissa sijaitseva Hard Rock Hotel. Vastaanotossa oli Sinpun uusi paras ystävä, Lolita. Hän kertoi saapuessamme saaneensa viestin myöhästymisestämme ja lohdutti meitä antamalla meille tavallisen huoneen sijasta sviitin.

Eh-he. Kämppä on isompi kuin kotimme. 

Nälkä oli kiljuva ja päätimme antaa alakerran Hard Rock Cafén hoitaa ongelman. Tänään oli Pinktober-erikoisilta (eli Roosa Nauha). Ravintolassa oli keikalla Samantha Gibb (BeeGeesin Maurice Gibbin tytär) ja huutokauppa, jonka tulot lahjoitetaan amerikkalaiseen rintasyöpätutkimukseen. 

Huudettavina kohteina oli muun muassa nimmaroituja kitaroita. Oikealla todellinen löytö: Kaikkien The Who -yhtyeen jäsenten signeerama musta skeba. 

Ruokailun jälkeen yksi päivitti blogiin ja meni nukkumaan ja toinen lähti tarkistamaan kasinon pokerihuonetta. Ei nyt tässä viitsi paljastaa,  kumpi on kuka. 

Päivän palindromi (á la Lala): 

Nameihini Sini hieman.